Mitä on Shamanismi?

Shamanismi on tie. Se perustuu animismiin: siihen, että kaikki on elossa ja kaikessa on Henki. Koko Luonto elää. Kaikilla sairauksilla on Henki. Kaikilla ihmiskunnan luomilla esineillä on Henki. Meidän tehtävämme on olla tietoinen tästä ja tehdä yhteistyötä henkien kanssa. Onko minulla kristillisessä mielessä käskyvaltaa heihin? Ei, ei oikeastaan. Teemme yhteistyötä. Teemme parhaamme kunnioittaaksemme kaikkia henkiä. Tämä on antamista; lahja.

Jokainen voi ottaa yhteyttä henkimaailmaan ja tuoda sieltä mukanaan tietoa jokapäiväiseen elämään. Näin on tapahtunut jo yli 100 000 vuotta – vähintään.

Shamanistinen matkaaminen on anarkistista demokratiaa, kuten eräs ihmisopettajani kertoi minulle vuosia sitten ensimmäisessä työpajassa, johon osallistuin. Toisesta uskonnosta peräisin olevaa käsitettä lainaten: se on välitön näky; ilmestys. Jokainen voi matkata, olla yhteydessä henkimaailmaan. Ilmiölle on monia nimiä, mutta sen juuret löytyvät animismista.

Shamanismi palauttaa ihmiset Luontoon. Takaisin juurillemme. Luonnosta ja maasta shamaani tai tavallinen ihminen löytää yhteyden voimaan ja voimaantumiseen. Shamaanille Maa on eräänlaista pyhää ympäristötietoa. Linnut, ryömivät otukset, neli- ja kaksijalkaiset, lentävät olennot, uivat olennot ovat kaikki yhtä SUKUA. Ne eivät ole TOISIA. Puut, pensaat, sienet, siemeniä kantavat kasvit – kaikki ovat SUKUA, eivät TOISIA. Maaperä, kivet, lohkareet, vuoret, vesistöt ovat kaikki SUKUA, eivät TOISIA. 

Monissa nykypäivän psykoterapiasuuntauksissa sovelletaan vanhoja shamanistisia menetelmiä. Sovelluksia ovat esimerkiksi konstellaatiot, roolit, kuuma tuoli, draamaterapia, musiikkiterapia ja niin edelleen.

Shamaani on henkilö, jolla on sopimus henkimaailman kanssa; tai ennemminkin henkimaailmalla on sopimus hänen kanssaan. Yleensä henkilöllä on jokin sairaus – kärsimystä – tai kuolemanrajakokemus, joka kutsuu hänet henkimaailmaan. Joidenkin perinteiden mukaan shamanismi periytyy suvussa, kuten “Maa-shamaanit” ja “Taivas-shamaanit”; toisin sanoen juuri tietyt henget antavat energiaansa tai voimaansa/luontoansa/väkeänsä parantajalle. On myös uneksijoita, näkijöitä, kuppaajia, kasviparantajia ja niin edelleen. Kaikki edellä mainituista eivät kuitenkaan ole shamaaneja.

Shamaani muistaa aina, mitä rituaalissa/seremoniassa tapahtui, he työskentelevät yhden tai useamman henkiauttajan kanssa ja ihmiset tulevat heidän luokseen löytääkseen parannuskeinon. Shamanismi ei ole jotakin, joka vain “tapahtuu minulle”, sillä minun tulee pitää jalat tukevasti maan pinnalla, olla maadoittunut, samoin kuin kohottaa käteni taivaisiin. 

Shamaani on ontto luu, Maailmanpuu, välittäjä ja välikäsi. Kyllä – jotkin roolit edellyttävät sitä, että sinusta tulee enemmänkin seremonianjohtaja. Sielujen tai sielunosien eteenpäin ohjaaminen ja palauttaminen ovat osa parantamistyötä mutta eivät itsessään koko parannuskeino. Henkiauttajat, yhteisö (parannusta etsivät olennot), aikomus, matkan mieleenpalauttaminen sekä voiman, ohjeen, tiedon tai parannuskeinon tuominen ihmiselle/henkilölle kuuluvat shamanismiin. Ei enempää eikä vähempää.

Jokaisessa kulttuurissa ja jokaisella kansalla on oma sanansa kuvaamaan tällaista henkilöä. Suomen kielellä se on tietäjä, tuvan kielellä Xam/-nar – ja nimiä on myös monia muita! Paikalliskirjastostasi löydät paljon kirjallisuutta aiheesta.

Shamaanin polku on sekä koskettaa sekä henkilöä että yhteisöä. Jos kuvittelet kehän, havaitset, että sen ylä- tai alapuolelle ei jää ketään. Löydät polun parantamiseen seisoessasi henkilökohtaisen kehäsi keskellä ja ollessasi yhteydessä kaikkeen ympärilläsi. Shamaanin tehtävänä on löytää henkiauttajien avulla yhteys ELÄMÄÄN. Se pitää sisällään myös KUOLEMAN. Henkiauttajat ovat todellisia. Ne ovat toki energiaa, mutta voivat ottaa monia muotoja: kasvin, kiven, puun, linnun, hyönteisen, vesieläimen, jopa ihmishahmon. Ilman niitä shamaani ei voi tehdä työtään. Henkiauttajat näkevät ja kuulevat kaiken siinä missä ihmiset kulkevat silmälaput silmillä!

Shamanismiin sisältyy tiettyjä kulttuurisidonnaisia katsomuksia. Tilanteesta riippuen voin shamaanina huomioida tämän, mutta ennemmin opetan laajempaa näkemystä shamanismista. Luotan siihen, että henget huolehtivat todellisesta opetuksesta: tulet löytämään oman “henkisen ympäristötietosi”, omat shamanistis-animistiset juuresi. Voin opastaa sinua ja auttaa luomalla opetustilanteita, mutta todellisia opettajiasi ovat silti oma kosketuksesi ELÄMÄÄN ja yhteytesi henkiauttajiisi. He opettavat sinua olemaan yhteydessä kaikkeuteen, elämään virran mukana ja olemaan täynnä voimaa. He opettavat sinua kantamaan vastuuta.

Shamanismissa on monia tekniikoita, joita opiskella ja tutkia. Henkilö voi hallita niistä yhden, usean – tai ei ainuttakaan. Se riippuu hengistä. Kullakin meistä on omat lahjamme, joita yritämme parhaamme mukaan käyttää ja kehittää siten, että ne heijastaisivat uudelleen muodostunutta yhteyttämme tähän kauniiseen maailmaan, jossa elämme. Tämä ajatus johdattaa minut shamanistiseen käsitykseen sairaudesta, voimattomuudesta, loppuun palamisesta, kadotetusta, masennuksesta, tasapainottomuudesta…

Shamanistinen parantaminen

Shamanistinen parantaminen pureutuu sairauden aiheuttajan ytimeen tai juureen. Se ei liity mitenkään fyysisiin sidetarpeisiin vaan shamaaniin, joka tekee matkan löytääkseen  sairauden juurisyyn tai jopa matkaa sitä edeltävän tilanteen, jotta selvittäisi syyn sille, mitä on tapahtunut ja miksi, missä ja ketkä tai mitkä olivat osallisina. Shamanistinen parantaminen edellyttää myös lahjaa ja/tai uhrilahjaa.

Minulle edellä mainittu on parantamisen ydin. Elpymisprosessi alkaa siitä. Toisinaan parantamisen vaikutukset ovat välittömiä. Toisinaan paraneminen tapahtuu hiljalleen. Vastaanottava henkilö tahtoo hyvin voimakkaasti olla jälleen terve (ei vain fyysisesti) ja hakeutuu shamaanin luokse apua saadakseen. Tasapaino on tärkeää!

Voima

Englanniksi voimaan (“power”) voidaan viitata myös sanalla “empowerment” [suom.huom. voimaantuminen]. Muissakin kielissä on useita sanoja, joista valita. Ne voivat viitata esimerkiksi alistaviin ja hallitseviin voimiin, energiaan ja mahdollisuuksia täynnä olevaan voimaan. Siksi käyttäessäni voima-sanaa tarkoitan, että jokin on täynnä elämänvoimaa ja yhteydessä kaikkeen niin ympärillään kuin sisäisestikin. Voima tarkoittaa sitä, että taisteluiden tullessa minulla on voimaa kohdata ne (ja toivottavasti oppia niistä jotakin) ja selviytyä niistä. Voima tarkoittaa sitä, että työskennellessäni keskityn siihen luontaiseen yhteydentunteeseen, jonka jaan Elämän ja Hengen kanssa, ja muistan, että kauniit juuremme ovat Äiti Maassa.

Työskentelemme kaikenkattavan voiman kanssa. Minulla ja auttajillani on voimaa. Olen voimaantunut. Minulla on jopa jonkinlainen hallinnan tunne – mutta tämä on hiustenhalkomista. Asian ymmärtäminen edellyttää käytännön kokemusta.

Voimaantuminen voi olla asioiden uudelleen muistamista tai -jäsentelyä. Toisinaan elämässä on sattumuksia tai sairauksia, joille ei löydy selkeää selitystä. Ympäristö, kulttuuri, kasvatus, ruokavalio ja työ vaikuttavat meihin. Lisäksi elinympäristömme paikoissa on voimaa – energiaa, väkeä – joka voi vaikuttaa terveyteemme.

Sielun menettäminen ja sielunpalautus

Ensin lyhyt pohjustus aiheeseen: Periaatteessa kaikki olennot voivat menettää osan sielustaan. Miksi osan? Siksi, että shamanistisessa maailmankatsomuksessa ajatellaan, että sielumme koostuu useista osista. Suurimman osan ajasta ne ovat kaikki paikallaan. Kulttuuri määrittää sen, kuinka monta sielunosia katsotaan olevan. Osa sielustamme voi irtaantua unen aikana ja palata sen jälkeen. Kriisin myötä saatamme irrottaa osan sielustamme, se saattaa irtaantua tai se voidaan varastaa. Rakastetun kuolema, eläköityminen, irtisanotuksi joutuminen, avioero, kaikenlaisen hyväksikäytön kohtaaminen, sairaudet, onnettomuudet, siirtymäajat joita ei tunnusteta (kuten ensimmäiset kuukautiset, siirtyminen miehuuteen, lapsen saaminen), päihteiden käyttö jne. kuvaavat ilmiötä. Ja huomaatko: Nykyajan psykologia kutsuu dissosiaatioksi sitä, mitä shamanistiset parantajat kuvaavat hengen- tai sielunosan menetykseksi.

Joskus irtaantunut sielunosa palaa takaisin välittömästi ja kaikki sujuu hyvin. Tämä on tavanomaista. Toisinaan tiedostamme, että jokin on pielessä; “hukassa”. Käyttäytymisemme muuttuu. Muistoissamme voi olla suuria aukkoja. Meille saattaa muodostua riippuvuus tai pakkomielle. Kun tiessä on reikä, jokin täyttää sen ennemmin tai myöhemmin. Kysynkin: Minkä katoaminen tai puuttuminen synnytti reiän?

Shamaanin tehtävänä on etsiä ja palauttaa kadonneita sielunosia sekä tuoda mukanaan tieto siitä, miten, missä, milloin ja minkä takia ne menetettiin. Erityisesti hänen tulee neuvoa miten sielunosa(t) saadaan säilytettyä paikallaan.

Korpin laulu -kokonaisuudessa opetellaan sielunpalautusta. Se on monimutkaisempaa kuin miltä se vaikuttaa ja edellyttää maadoittumista, hyvää yhteyttä henkiauttajiisi sekä sitä, että et asetu itse itsesi esteeksi. Toisin sanoen tehtäväsi ja toimintatapasi ovat sinulle selkeitä.

Esivanhemmat ja jälkeläiset

Tämä on osa-alue, joka on noussut yhä enemmän esiin ainakin judo-kristillisissä piireissä. Esivanhemmat ja jälkeläiset ovat aina olleet osa animistista maailmankuvaa ja shamanistista polkua. Kulttuurit kaikkialla maailmassa ovat tunnustaneet em. merkityksen ja niillä on rituaaleja joilla kunnioittaa heitä ja tunnustaa heidät. Jotenkin olemme kuitenkin kadottaneet yhteytemme heihin.

Ilman esivanhempiamme emme olisi täällä. He ovat jo käyneet kaiken läpi. Olemme niin keskittyneitä omaan itseemme, minuun, että olemme unohtaneet, että he ovat tiedon ja viisauden aarreaitta.

Esivanhemmillamme voi olla vahva rooli monissa nykyisissä sairauksissamme. Nykyään sanotaan, että monet sairaudet periytyvät geneettisesti. Shamaanit ja monet parantajat ovat tienneet tämän ja kertoneet tästä jo tuhansien vuosien ajan. Polkuni alkutaipaleella työskentelin erään naisen kanssa ja opin, että hänen diabeteksensa oli peräisin hänen sedältään. Henki opetti tuolloin minulle, että diabetes periytyy geneettisesti, mistä tutkijat eivät tuolloin vielä olleet varmoja.

Traumat ja vahvuudet voivat myös siirtyä meille esivanhempiemme kautta. Nykyään arvellaan, että traumanjälkeinen stressihäiriö (PTSD) voi periytyä. Se mitä esivanhempamme ja heidän vanhempansa ovat kokeneet, voi periytyä meille ja meidän kauttamme omille lapsillemme. Nykytutkijat kuvailevat kyseistä ilmiötä sanalla epigenetiikka. Esivanhempien ja oman perintölinjan kunnioittaminen on kuitenkin osa useimpia maailman kulttuureja. Minun ei välttämättä tarvitse analysoida DNA:tani. Kyse on läsnä olevassa hetkessä elämisestä, peiliin katsomisesta tai siitä, että tarkastelee itseään ulkopuolisen silmin, sekä traumojen läpikäymisestä. Shamanistisessa mielessä esivanhempien kunnioittaminen merkitsee sitä, että raivataan tietä ja luodaan tilaa tuleville sukupolville. 

Meillä on paljon takaisin annettavaa esivanhemmillemme, jotta voisimme luoda tilaa jälkeläisillemme. Työskentelemällä esivanhempiemme ja jälkeläistemme kanssa sekä sielunpalautuksen parissa voimme luoda terveemmän maailman.

Tunkeutumiset ja kiroukset

Näkemykseni tunkeutumisista ja kirouksista on yksinkertainen. Ne ovat tosia ja niitä tapahtuu. Niin muut ihmiset, henkilö itse kuin henkimaailman olennotkin voivat toimia näin. Paikat, ihmiset ja tapahtumien energia voivat myös jättää jälkeensä ainesta, joka on poistettava. Tällainen jäännös voi muuttua geneettiseksi jolloin se on jäljitettävissä esivanhempiin, se voi tukahduttaa elinvoiman tai se voi johtaa epäonnisiin tapahtumiin.

Tuvassa tietyt henget voivat aiheuttaa sairauksia ja epäonnea. Paikat voivat viedä energiaa ja tunkeutua ihmiseen tai eläimeen. On olemassa tiettyjä tapoja käyttäytyä luonnossa. Niitä noudattamalla vältämme väärinkäyttämästä tai häpäisemästä kyseisiä henkiä. Kyseiset tavat ovat osa kulttuurin käyttäytymissäännöstöä, etiikkaa.

Nykyisen maailmantilanteen perusteella sanoisin, että tunkeudumme käytöksellämme paljon ihmisiin, paikkoihin, klaaneihin, heimoihin, valtioihin ja maihin – ja kiroamme jatkuvasti. Sahaamme näin poikki omaa oksaamme.

Kaikki parantajat tai shamaanit eivät pysty poistamaan tunkeutumisia tai kirouksia. Kysy heiltä aina, mitä he tekevät “sillä”, kun he ovat poistaneet sen. Sen lähettäminen takaisin syntypaikalleen tai sen lähettäneelle henkilölle ei ole minulle sopiva vaihtoehto. Joissain kulttuureissa tavanomainen, päivittäinen käytäntö on lähettää “myrkytettyjä nuolia” esimerkiksi tunkeutujalle. Tietävätkö kyseiset parantajat tai shamaanit tunkeutumisen tai kirouksen tarinan – mistä “se” on lähtöisin?

Aktivismi ja shamanistinen polku

Animismin kautta shamanistinen maailmankatsomus kutoutuu jokapäiväiseen elämään. Mitä kauemmin punaista lankaa – valkoista tietä – seuraa, sitä vahvemmin ihminen suuntautuu Äiti Maan ja hänen kaikkien lastensa suojelemiseen sekä kaikkien Taivaan ja Isoäiti Meren lasten suojelemiseen itseä, muita ja erityisesti jälkeläisiä varten.

Tämä voi johtaa aktivismiin sen eri muodoissa. Tämä voi johtaa rauhanomaisempaan tapaan ratkaista ristiriitoja. Sanotaan, että shamaanit olivat usein konfliktinratkaisun mestareita yhteisössään.

Shamanistisella polulla on kaiken olevan palveluksessa.